ABOUT

Transparent Shelters
Written by  Olli Jalonen                                                        (Translated by Eva Malkki)

Anssi Taulu has related how, as a child, he used to enjoy spending time in the forest, at the foot of dense-growing trees. There he would carve out small spaces for himself, using a knife to cut just enough dry, low branches from the trunks of spruce trees to fit into tiny, unwalled yet sheltered cubbyholes.

They formed his own delimited territory, a niche that was separate from the rest of the world and simultaneously self-made yet part of the surrounding vastness. This elementary experience could be said to form the spatial basis for Taulu’s art: being fashioned by the artist and delimited, but influenced by the outside world.
Although Taulu’s works are very diverse and made from a large variety of materials, many of them may invoke a similar feeling. His sculptures and installations are built as carefully considered, complete and separate works, but one of their fundamental characteristics is a connection to their environment and time. The inventive use of materials, the presence of holes, and the works’ transparency, openness and airy quality link the pieces not only to their immediate surroundings but also more broadly to time and space.

Even though individual pieces are conceived to be placed within a clearly delineated domain, they are not exclusive or restrictive. With their partial porosity they manifest and open themselves as spacious shelters – often presenting a safe haven into which one wishes one could crawl. Subtle references to environmental changes, flora and fauna, natural history, and human history and time give the works a multidimensional existence.

Anssi Taulu’s work method is one of delimiting the expanse, organising chaos in some way to reduce it. He constructs tangible spaces out of fluctuating materials and, with masterly precision, builds odd territories: wasp factories, mandalas, cardboard cities. Shapes are repeated and permutated in different sizes, substances and times, and with varied references.

Taulu brings the professional expertise of a craftsman into his handling of materials. He has worked with cast iron and bronze as skilfully as with glass fibre, wood, rubber, plaster, stone and plastic. Often his main materials consist of discarded or recycled elements such as waste planks, water pipes or the shells of life rafts.

Repetition, alteration and subsequent further repetition are spiralling motifs through Taulu’s oeuvre. He has described the process of creating art and composing exhibitions as a cycle in which many of the associations awakened by sculpting merge together at the time of putting together an exhibition, before they once again splinter and begin to fluctuate during the creative process to approach the next phase of the cycle.

Anssi Taulu’s artworks contain something very fundamental, a simultaneous primal search for security and singularity that may be remembered by many from their childhoods. The experience of space is transmitted to viewers in a distinctive fashion, combining sweeping vistas with a comforting feeling of safekeeping.

 

Biography

Anssi Taulu was born in Jyväskylä, Finland in 1969. He works predominantly in the medium of sculptures, but includes environmental art projects, graphics, drawings, videos and collaborative projects with other artists in his large scale installations. Taulu graduated from Kankaanpää Art School in 1994. His major solo shows have been at Galleria Sculptor in Helsinki, GalleriaKONE in Hämeenlinna and Galerie Toolbox in Berlin, Germany. His environmental art project Wasp Factories were built in numerous places in Finland, Edinburgh and London. His works have been exhibited in Germany, Sweden, Scotland, Norway and Estonia. Taulu have public works in Finland and in Utica NY. He is a member of the Association of Finnish Sculptors. He lives and works in Hämeenlinna, Finland.

 

Avaria suojia
Kirjailija Olli Jalonen

Anssi Taulu on kertonut menneensä lapsena mielellään metsään tiheitten puitten juurelle. Siellä hän teki itselleen pieniä tiloja, katkoi puukolla kuusen kuivia alaoksia sen verran että mahtui pikkuruiseen, seinättömään mutta suojaiseen majaansa.

Se oli oma rajattu reviiri, muusta erottuva tila, joka oli yhtä aikaa itsen tekemä ja osa ympärillä olevaa valtavan suurta. Tämä peruskokemus voi olla Anssi Taulun taiteen tilallinen ydin: itse tehty ja rajattu mutta altis ulkoa virtaavalle.

Samankaltaisen tuntemuksen voi kokea Anssi Taulun hyvin erilaisten ja erilaisista materiaaleista tekemien teoksien luona. Hän on rakentanut veistoksensa ja installaationsa mietityiksi, valmiiksi ja erillisinä hahmotettaviksi teoksiksi, mutta yhtä olennaista niissä on yhteys ympäristöönsä ja aikaansa. Materiaalien joustava käyttäminen, reiällisyys, läpinäkyvyys, avoimuus ja ilmavuus, kolot ja käytävät kiinnittävät työt paitsi aivan lähimpään ympäristöön myös muualle laajempaan aikaan ja suurempaan yhteyteen.

Vaikka yksittäinen teos on konsipioitu tarkasti mietityn reviirin sisään, se ei ole poissulkeva eikä sulkeutunut. Osittaisessa läpäisevyydessään se näyttäytyy ja avautuu ulospäin avarana suojana, ja usein vielä sellaisena johon tahtoisi päästä sisälle turvaan. Hienovaraiset viitteet ympäristömuutoksiin, kasveihin ja eläimiin, luonnonhistoriaan ja ihmisen historiaan ja aikaan tekevät teoksista moniulotteisesti olemassa olevia.

Anssi Taulun työskentelytapa on tilan rajaamista, tavallaan kaaoksen järjestämistä vähemmäksi. Hän muovaa esinetiloja vaihtuvista materiaaleista ja rakentaa ammattimiehen tarkkuudella outoja reviirejä, ampiaistehtaita, mandaloita, pahvisia kaupunkeja. Muodot toistuvat ja varioituvat eri kokoina, erilaisina aineina, eri aikoina erilaisin viittauksin.

Materiaalien käsittelyssä Anssi Taululla on käsityöntekijän ammattitaito. Hän on työstänyt niin valurautaa ja pronssia kuin lasikuitua, puuta, kumia, kipsiä, kiveä ja muovia. Hän on käyttänyt teoksissaan usein päämateriaalina hylkytavaraa ja kierrätysesineitä, kuten jätelautoja, vesiputkia ja pelastuslauttojen koteloita.

Toisto, muuttuminen ja muutoksen jälkeen jälleen toistuminen kulkevat Anssi Taulun teoshistoriassa spiraalirataa. Hän on itse kuvaillut tekemisen ja näyttelyiden koostamisen prosessia syklinä, jossa useat veistämisessä syntyvät assosiaatiot keräytyvät näyttelyä koostettaessa yhteen, kunnes ne taas hajoavat ja rupeavat varioitumaan uusien teosten tekemisen aikana kohti seuraavaa syklin vaihetta.
Anssi Taulun teoksissa on jotain hyvin olennaista, ehkä monellekin yhteistä
lapsuuden peruskokemusta, yhtäaikaista turvan ja erillisyyden etsintää. Teosten katsojalle välittyy tämä tilan kokeminen erityisellä tavalla, jossa yhdistyvät avarat näyt tuvalliseen suojan tuntuun.